Kirkkoherran blogi

Kontiolahden kirkonkylällä ja kunnan alueella on kaadettu nyt paljon puita. Satama-aluetta ja rantaa on raivattu, kirkonmäellä vanhaa kuusikujaa on harvennettu ja kirkon ympäriltä on kaadettu monia puita. Myös seurakunnan kuudella hautausmaalla on tänä keväänä kaadettu paljon entuudestaan merkattuja puita. Kun puu katoaa tutusta kohdasta tai haudan viereltä, aiheuttaa se monille surua ja mielipahaa. Miksi juuri tämä puu piti kaataa?

Katsoin Steven Spielbergin ohjaaman "München" -elokuvan. Olympiakisoissa 1972 palestiinalaisterroristit surmasivat 11 israelilaista urheilijaa kisojen aikana. Elokuva keskittyi siihen, kuinka Israel reagoi tilanteeseen poliittisesti. Ei lienee yllätys, että kostonkierre oli jälleen valmis. Palestiinalaisterroristit nistittiin yksi kerrallaan Israelin salaisen agentin avulla. Elokuva on ajankohtainen myös tänä päivänä. Vuosisatoja elänyt koskonkierre ei näytä laukeavan enää. Viha, epäluulo ja ihmisten alistaminen jatkuu Lähi-Idässä räikeämpänä kuin vuosikausiin.

"Kateus on este, joka syö kateellista sisältä", sanoo laulaja Saara Aalto joulukuun haastattelussa keskellä kiivasta The X Factor -laulukilpailua Lontoossa.  Hän pohtii miksi suomalainen kulttuuri on niin useasti elämänkielteinen. Iloista ja onnellista ihmistä kadehditaan ja ihmisen kannustaminen ja kehuminen on suorastaan unohdettu. Saara Aalto muistuttaa, että kateus on yksi Seitsemästä kuolemansynnistä.             

Sain Saksasta lahjaksi hauskat mustat sukat. Ne ovat Lutherin Reformaatio-juhlavuoden viralliset sukat, joita jokainen luterilainen pappi voi ylpeänä pitää jalassaan vaikka messua toimittaessa. Sukanvarressa lukevat Lutherin kuuluisat sanat Wormsin valtiopäivillä : "Tässä seison enkä muuta voi! Hier stehe ich. Ich kann nicht anders." Keisari ja kirkko olivat toivoneet Martin Lutherin kumoavan teesinsä katolista kirkkoa vastaan. Luther tunnetusti piti kantansa: "Tässä seison enkä muuta voi! Jumala minua auttakoon, aamen!

Pakolaisleirille tulo oli ahdistavaa. Kuinka kohdata ihmisten hätä kasvoista kasvoihin? Maailmapoliittiset seuraukset olisivat hetken päästä silmieni edessä pakolaisleirillä elävien ihmisten arkisena elämänä. Etukäteen saamani tieto Kirkon Ulkomaanavun tekemästä työstä lasten ja nuorten parissa tällä pakolaisleirillä olivat saaneet mielessäni ristiriitaisia ajatuksia. Jalkapallovalmennusta ja sirkuskouluja? Ihmisethän kamppailevat pakolaisina nälän, lämmön ja peruselämäntarpeiden kanssa! Sirkushuveja ja jalkapallotreenejä pakolaisleirillä?

Kontiolahden seurakunnan nuorten Grace-kuoro ja koko muu matkaporukka tekivät onnistuneen ystävyysseurakuntamatkan Unkariin. Vuodesta 1981 alkaen kahden maalaisseurakunnan välillä on ollut tiivistä yhteistyötä. Elokuinen matkamme Budapestiin ja noin 80 kilometriä pääkaupungista kaakkoon olevaan Pilisin kaupunkiin oli myös nuorten juhlaa. Grace- kuoron 17 nuorta muusikkoa esiintyvät niin unkarilaisissa häissä, kastejuhlassa, jumalanpalveluksessa ja upeassa puistokonsertissa. Taisi heillä olla oma konserttikin Budapestin yössä...

Hirvirannan leirikeskuksen eteiseen ilmestyi lehtilööppi - Ihmepoika syntyi! Rippikoululaiset olivat tehneet Jeesuksen elämästä kiinnostusta herättäviä iltapäivälehti-lööppejä. Tämä lehti olisi varmaan myynyt hyvin Israelin Galileassa 2000 vuotta sitten.

Jeesusta ei enää näe useinkaan iltapäivänlehtien etusivulla. Meistä Jeesuksen seuraajista kirjoitetaan sitäkin useammin. Olisiko jokainen rippileiri myös etusivunjuttu tässä ajassa? Suomalaiset 15-18 vuotiaat nuoret rukoilevat, pitävät jumalanpalveluksia, lukevat raamattua ja opettelevat ulkoa kristinuskon keskeisiä opinkohtia ja rukouksia - ihan vapaaehtoisesti! Tämä jos mikä on etusivunjuttu!

Vuoden 1991 loppiaisena sain pappisvihkimyksen Mikkelin tuomiokirkossa. Piispa Kalevi Toiviainen vihki nuoren teologian maisterin jaloon virkaan. Nyt 25 vuotta myöhemmin oli ehkä hyväkin, että olin silloin nuori ja rohkea. Näin vanhempana ei varmaan enää rohkeus riittäisi vastata kaikkiin pappisvihkimyksen kysymyksiin myöntävästi. Vuosien mittaan olen oppinut tuntemaan omaa inhimillisyyttäni ja rajojani. Myös pappeuden ikeen painon olen pikkuhiljaa käsittänyt olevan ihan totta pappeuden virassa.

Jouluna voimme auttaa toinen toistamme keventämään mieltä ja edistää toinen toistemme mielenterveyttä. On syytä antaa oikeasti aikaa toisten kuulumisille ja kysellä mitä sinulle oikeasti kuuluu. On syytä miettiä myös mitä ja miten tulenkaan sanoneeksi asioista niille kaikkein rakkaimmilleni, omalle aviopuolisolle, lapsille, vanhemmille, sukulaisille ja muille läheisilleni. On totta, että meistä monet lisäävät toisten taakkaa juuri niillä ilkeillä ja pahoilla sanoilla, nalkuttamisella, ivaamisella ja toisten halveksimisella. Oma mieli mustana haluaa haavoittaa toista helpommin. Olemme suuressa vastuussa toinen toistemme mielenrauhasta ja sen terveydestä.

Neljäntenä adventtina 55 turvapaikanhakijaa Kontiolahden Paiholan vastaanottokeskuksesta tuli kanssamme viettämään kansainvälistä joulujuhlaa. Tunnelma  seurakuntatalolla oli huipussaan ja jouluiloa oli oikeasti ilmassa. Yhteinen kieli oli tosin välillä hukassa. Suomen, arabian, farsin ja englannin kielet sekoittuvat iloisesti keskenään. Ilo tarttui ja joulun kirkollinen merkitys alkoi avautua kaukaa tulleille vieraillemme.

Lokakuussa pidettävä vanhustenviikko on startannut teemalla "Tulevaisuutta rakentamaan!" Hyvä teemavalinta! Teema sitoo yhteen niin minut, jolla vanhuusvuodet ovat vielä edessä päin ja sinut jo vanhuuttaan elävän seniorin. Nyt voimmekin yhdessä miettiä millainen on hyvä ja mielekäs tulevaisuus.

Pohjois-Karjala on perinteisesti ollut marjojen ja sienien maakunta. Vuosikymmenien saatossa kontiolahtelaiset ovat arvostaneet metsien satoa ja saaneet siitä "lisäsärvintä" ruokapöytään. Kerääminen on vielä voimissaan - ainakin vanhempien sukupolvien piirissä.

Juhannusjuhla on suomen suven kohokohta. Kansallispukumme juhlistavat hienolla tavalla tätä kesäistä juhlaa. Olen huomannut, etteivät suomalaiset henno käyttää useinkaan kansallispukuja. Monella on puvut kaapissa, mutta milloin niitä voisi käyttää?