07.09.2020 | Tomi Pirskanen

Kirkastusvuorelle ja takaisin, Tomi Pirskanen

Kuva: Ulla Moilanen. CC BY-NC-SA 2.0.

(Julkaistu Pielisjokiseudussa 6.8.2020)

Heinäkuun puolimaissa vietettiin kirkastussunnuntaita. Aina kirkastussunnuntaina kirkko muistelee, millainen pyhä valoshow syntyi, kun Jeesus Nasaretilainen paljasti Kirkastusvuorella oman jumalallisen kirkkautensa. Vaikka emme tarkalleen tiedä, millä nimellä Kirkastusvuori nykyisin löytyy Pyhän maan kartalta, luonnonympäristönä vuori on ollut Raamatun kuvaamassa pelastushistoriassa aivan keskeinen.

 

Vuorelle sijoittuvat tavalla tai toisella monet Raamatun tärkeimmistä kertomuksista. Jumalan pyhää Siionin vuorta on pidetty maailman keskipisteenä ja luomisen alkupisteenä, josta Jumala otti maata myös Aadamin luomista varten. Se on ollut ihmisten mielissä samaan aikaan taivasta kannatteleva pilari ja tulppa koko maailman pohjassa. Suomalaisessa paikannimistössäkin moni vaara, vuori, kumpu ja tunturi tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Pyhä.

 

Tänä kesänä ulkomaiden matkustusrajoitukset ovat innostaneet suomalaiset harrastamaan ennätyksellisen vilkasta kotimaanmatkailua. Myös Koli on vetänyt puoleensa turisteja siinä määrin, että pysäköityjen autojen letka on välillä kiemurrellut vaaralle vievän tien varsia yli kilometrin matkalta. Vuoren valloittaminen, kansallismaisemasta nauttiminen tai ainutkertaisen selfien ottaminen houkuttelevat meitä kipuamaan selvästi oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Turistimassat ja rinnettä ryömivät autokolonnat korostavat vuoren pyhyyttä ja erityislaatuisuutta toisin kuin menneitä vuosisatoina ja -tuhansina, mutta itse ihmisten kiinnostus vuorta kohtaan näyttää pysyneen entisellään. Ehkä jokin alkukantainen kokemus pyhän ja vuoren välisestä yhteydestä kiehtoo meitä ajasta aikaan.

 

Aito ja alkuperäinen kirkastusvuorikokemus syntyi siitä, kun suojaava väliverho pyhän ja inhimillisen – Jumalan ja ihmisen – välillä repäistiin Kirkastusvuorella äkkiarvaamatta auki. Opetuslapsille tämä kokemus oli kertakaikkisen hirvittävä. Raamatun kertomuksissa Herran kirkkaus on tuskin koskaan aikaisemmin ilmestynyt ihmiselle niin suoraan ja peittelemättömänä kuin Kirkastusvuorella. Silti tuo paljas ja kauhistuttava pyhyys veti ainakin Simon Pietaria puoleensa. Hän olisi halunnut, että Herra koko loistossaan jää asumaan hänen rakentamassaan majassa vuoren rinteellä. Mutta silloin kirkkaus oli jo mennyttä. Sillä pysäyttävä, kohottava tai ravisteleva huippukokemus voi olla yhtä hyvin miellyttävä kuin epämiellyttäväkin, mutta sen pyhyys ja erityislaatuisuus kirkastuu juuri siinä, ettei siihen liittyvä tunnelma lopulta jää päälle.

 

Parhaimmillaan kirkastusvuorikokemus tuulettaa meidän sieluamme ja valmistaa meitä siihen, kun kirkkaus kohta on taas poissa. Tämä kesä rippikouluineen, retkineen, poikkeusoloineen ja kotimaan lomarientoineen on ollut riemastuttava pienen mittakaavan kirkastusvuorikokemus, mutta salaa huokaisen helpotuksesta, kun saan taas palata arkeen Kirkastusvuoren juurelle.

 

Pirskanen Tomi

vs. nuorisotyönohjaaja

Kontiolahden seurakunta

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)