07.02.2016 | Jukka Reinikainen

25 vuotta pappina!

Vuoden 1991 loppiaisena sain pappisvihkimyksen Mikkelin tuomiokirkossa. Piispa Kalevi Toiviainen vihki nuoren teologian maisterin jaloon virkaan. Nyt 25 vuotta myöhemmin oli ehkä hyväkin, että olin silloin nuori ja rohkea. Näin vanhempana ei varmaan enää rohkeus riittäisi vastata kaikkiin pappisvihkimyksen kysymyksiin myöntävästi. Vuosien mittaan olen oppinut tuntemaan omaa inhimillisyyttäni ja rajojani. Myös pappeuden ikeen painon olen pikkuhiljaa käsittänyt olevan ihan totta pappeuden virassa.

Pappisvirka on tässä ajassa varmaankin vaativaa. Sen tosiasian olen joskus myöntänytkin kun ihmiset kyselevät,  miksi olen valinnut näin haastavan ammatin. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen saanut usein selittää, miksi näen vaivaa "uppoavan laivan" eli kirkon palveluksessa. Kirkkoon kohdistunut usein aiheellinen mutta usein myös aiheeton kritiikki ja eroamisaalto ovat saaneet kirkon työntekijöiden kutsumuksen koville. Toisaalta on hienoa uida vastavirtaan! On hienoa uskoa kirkon nousuun ja sen sanoman merkitykseen myös tulevaisuudessa. Pyhän kirjan mukaan tässä kaikessa kehityksessä ei ole mitään erityistä. Näin pitääkin tapahtua! Kirkossa ja julistuksessa olisi jotain pielessä, jos tämä kaikki olisi kaikille mieleen!

Pappina on hyvä, jos haluaa olla ja seurustella ihmisten kanssa. Työ on ihmissuhdetyötä.  Keskustelutaito, aloitteen tekeminen ja aito kiinnostus ihmistä kohtaan eivät saisi olla vastenmielisiä asioita papille. Ihmissuhde työ on myös kuluttavaa.  Ihmisten välisiä jännitteitä tulisi osata sietää ja ymmärtää laittaa asiat oikeaan mittakaavaan. Kirkkoherran työssä taas ihmisten johtaminen on haastavaa. Esimieheen kohdistuu tänä päivänä niin paljon odotuksia.

Papin työ on ennenkaikkea hengellistä työtä. On hienoa, kun joskus uskaltaa heittäytyä Jumalan johdatettavaksi. Tätä työtä ei tehdä ihmisvoimin vaan Jumala antaa kasvun ja kaiken hyvän ajallaan. Joskus sitä oikein hämmästyy, että Jumala on käyttänyt myös minua asioittensa eteenpäin viemiseksi. Siitä syntyy iloa, että minäkin siis kelpaan tähän Jumalan valtakunnan työhön. Olen usein kiitollinen siitä, että saan olla pappina. Jatketaan yhdessä eteenpäin toinen toistamme rohkaisten!

 

Merkkipaaluja pappismatkaltani

1992-96     Sammonlahden virallinen apulainen,  nuorisopappi, Lappeenranta

1996-2001 Lähetystyöntekijä, Suomen Lähetysseura, Saksa Nurnberg

2001-2007 Joensuun seurakunnan 2. kappalainen, Noljakan kirkon piirikappalainen

2007 -         Kontiolahden kirkkoherra

2004 -         Joensuun rovastikunnan lääninrovasti

Kommentit:

09.02.2016 09:52 | Eila Arveli
25 vuotta pappina! Olipa inhimillinen ja erinomainen kuvaus pappina olemisesta. Kiitos kirkkoherra Jukka Reinikainen blogista.

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)