23.12.2018 | Jukka Reinikainen

Eläinten joulu

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan erityinen suhde metsän eläimiin. He kunnioittavat metsän asukkaita ja osaavat auttaa heitä. Monin paikoin julistetaan myös metsien joulurauha. Metsän eläimetkin tarvitsevat suojelua ja meidän huolenpitoa. Edessä on taas ankara ajanjakso. Pakkaset paukkuvat ja lunta sataa talviseen metsään. Isälläni tuntui olevan suora yhteys metsän asukkaisiin.

Olen tosiaankin ajatellut, että tänä syksynä poisnukkuneella isälläni tuntui olevan erityinen suhde metsään ja sen eläimiin. Kirjoitimmekin hänen kuolinilmoitukseen tutun Aleksis Kiven kansakoululaulun: "Metsänpoika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainioilla karhun kanssa painii lyön, ja maailma unholaan jääköön. Aleksis Kivi 1865.

Isä oli henkeen ja vereen metsänhoitaja. Hän piti huolta metsistä kuin Edenin puutarhasta. Varmaan eläimetkin alkoivat luottaa isään ja katsoivat ihmetellen isän käden jälkiä metsässä. Isä laittoi metsään satoja linnunpönttöjä. Hän ihaili kevään ja syksyn tullen muuttolintuja ja toivotti niille hyvää muuttomatkaa syksyisin. "Tervetuloa takaisin taas ensi keväällä!", muistan kerran isän huikanneen muuttolintuparvelle. Muistotilaisuuteen olimme valinneet lauluksi "Niinkuin muuttolintusen tie".

Isä lauloi paljon metsässä ollessaan - no välillä kirota pärskäytti. "Minkäs teet kun männyntaimet maistuvat niin pahuksen hyville", saattoivat hirvet miettiä. Tuskin isän päräyksestä eläimet pahastuivat. Pikku oravat vain löivät lisää leikkiä ja metsäjänikset pyrähtivät kivien ja mättäiden taakse.

Erityiset tapahtumat isäni siunaustilaisuudessa alkoivat elää uutta elämäänsä tätä isän luontosuhdetta miettiessä. Kun pidin siunauspuhetta isästäni, valkea-mustat isokoskelot muuttoaurana lensi siunauskappelin suurten ikkunoiden ohi kauniissa marraskuisessa järvimaisemassa. Siunaukseen osallistuneilla meni kylmänväreet selkäpielessä. Mutta uskomattominta oli se, että kun isää alettiin kantamaan kappelista, samaan aikaan samaiselle rannalle ilmestyi hirvi, joka alkoi nyökyttää raskasta päätään aamun pakkaskirpeydessä. Isää oltiin saattamassa monella tavalla. Metsäneläimetkin olivat mukana kun metsien mies saatettiin viimeiselle matkalle.

Kommentit:

25.12.2018 12:42 | Visa Reinikainen
Kaunis ja koskettava teksti!

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)