11.12.2015 | Jari Kainulainen

Itsenäisyyspäivän saarna

Valta, mistä se tulee ja minne se menee?

Rukoilemme virkamiesten ja poliittikkojen puolesta, että he muistavat, että valta tulee kansalta. Muistamme Pariisin ilmastokokousta. Jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei saada loppumaan, Suomen keskilämpötila voi nousta jopa kuudella asteella. Mitä se sitten haittaisi, täällähän voisi vaikka viljellä viiniä? Se merkitsisi neljän vuodenajan Suomen muuttumista kolmen vuodenajan Suomeksi. Ja saimaannorpalle saamme sanoa heippa.

Meiltä vuoden 2015 suomalaisilta, jotka juhlimme 98 vuotiasta Suomea, ei isänmaa ainakaan tällä hetkellä vaadi: antakaa henkenne. Mutta tätä se vaatii: antakaa elämänne!

Valta, mistä se tulee ja minne se menee?

Useimmissa Euroopan valtioissa 1600-1700-luvuilla vallitsi itsevaltainen monarkia. Näin myös Ruotsin valtakunnassa, johon Suomikin kuului. Sen mukaan valtionpäämies sai valtansa suoraan Jumalalta ja oli lain yläpuolella. Ranskan suuren vallankumouksen (1789) myötä pikkuhiljaa alettiin ymmärtää, että hallitsijan valta tuleekin kansalta. Tähän periaatteeseen Suomen kansanvaltainen järjestelmäkin nojaa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko osoitti hiljattain sanansa eduskunnassa pääministeri Juha Sipilälle ja ulkoministeri Timo Soinille: ”Tiedostatte aivan varmasti, että Jumala on korottanut teidät tähän tehtävään juuri tätä aikaa varten”. Tästä herää kysymys: Tuleeko valta edelleenkin Jumalalta, vai tuleeko valta lobbareilta ja rahan maailmasta, vai tuleeko valta oikeasti kansalta? Onko valta todella kansan käsissä, vai katsovatko nykyiset vallanpitäjät saaneensa Jumalalta käskyn ja valtuutuksen kääntää Suomi-laivan kurssia itsevaltaisen kapteenin otteilla? Pyhittääkö tarkoitus keinot? Tämä polttavan ajakohtainen kysymys koskettaa syvästi päivänpolitiikkaa.

Jeesuksen sanat opetuslapsille pureutuvat asian ytimeen. ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja, ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”

Virkamiehen itseymmärryksenä on Suomessa ainakin useimmissa tapauksissa aito ja vilpitön tahto toimia kansan palvelijana. Suomen poikkeuksellisen pieni korruptio-ongelma kertoo tästä. Virkamiesten riittävällä palkkauksella on haluttu huolehtia siitä, ettei korruptiosta tulisikaan ongelmaa. Silti systeemi ei Suomessakaan ole täysin puhdas, täälläkin poliisia ja tuomioistuinta tarvitaan aika ajoin selvittämään virkavastuukysymyksiä ja väärinkäytösepäilyjä.

Politiikotkin ovat nöyriä poikia ja tyttöjä kansan edessä neljän vuoden välein, vaalien alla. Politiikko kantaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään poliittista vastuuta. Neljä vuotta, politiikan kvartaali, on vain kovin lyhyt aika tehdä kauaksi kantavia pitkäjänteisiä päätöksiä, se on järjestelmämme ongelma. Nyt pitäisi nähdä pitemmälle. Ja samalla vaadimme, että kansalaiset osallistuvat talkoisiin maksukykynsä mukaan.

Kun rikkailta otetaan enemmän veroja, se ei ehkä ratkaise Suomen talousongelmia, kovin isoista verotulojen lisäyksistä ei silloin puhuta. Mutta siinä puhutaankin esimerkin voimasta, oikeudenmukaisuudesta, yhteen hiileen puhaltamisesta. Kipeät leikkaukset voi perustella köyhällekin, kun on tunne siitä, että tämä on yhteinen projekti, johon kaikki osallistuvat, ja rikkaat euromääräisesti selvästi muita enemmän. Ei vapaaehtoisena hyväntekeväisyytenä, jos vaan sattuu huvittamaan, vaan veroina, jotka maksetaan Suomeen ilman veroparatiisikytkentöjä.

Toinen asiakokonaisuus, johon neljän vuoden vaalikausi on ehdottomasti liian lyhyt, on ilmastonmuutos. Pariisin ilmastokokouksessa päätetään energia-ja ilmastopolitiikan suuntaviivoista sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei saada loppumaan, se näkyy eniten Suomen ilmastovyöhykkeellä, keskilämpötila voi nousta jopa kuudella asteella. Mitä se sitten haittaisi, täällähän voisi vaikka viljellä viiniä? Se merkitsisi havupuiden tuholaisten räjähdysmäistä kasvua, talvihakkuiden loppua roudan kadotessa, talvikalastuksen loppua (ei ole kunnon jäitä), lumipulaa laskettelurinteillä ja laduilla, moottorikelkkaharrastuksen loppua, neljän vuodenajan Suomen muuttumista kolmen vuodenajan Suomeksi (kevät, kesä ja syksy). Ja myös suuria muutoksia maamme eläinkannassa, Saimaanorpalle ainakin saamme sanoa heippa.

Lisäksi Grönlannin ja napajäätiköiden sulaminen nostaisi meren korkeutta kaksi metriä vuoteen 2100 mennessä. Meren alle jäisivät tiheästi asutut rannikot joka puolella maailmaa. Bangladeshissä ja sen lähialueilla se merkitsee satoja miljoonia pakolaisia. Sen rinnalla nykyinen pakolaisongelmamme on pientä alkusoittoa, tulvapakolaisista ainakin miljoona löytäisi varmaan tiensä myös tänne pohjolan perukoille.

Tai jos saamme toimillamme Golf-virran pysähtymään, saattaakin maastamme tulla tosi kylmä paikka. Silloin olisi odotettavissa juhannuksen viettoa lumisateessa.

Jos siis haluamme välttyä todella pahoilta ongelmilta, jopa mahdolliselta sivilisaatiomme tuhoutumiselta, Pariisin ilmastokokous on otettava vakavasti. Ilmastonmuutos kerrannaisvaikutuksineen on selkeästi uhka suomalaistenkin turvallisuudelle, vielä suurempi kuin arvaamattomaksi käynyt Venäjä. Tämä on syytä pitää mielessä uhka-arvioita mietittäessä.

Kansanvallan vartioilla on myös profeetallinen tehtävä kritisoida virkamiesten valtaa. Ei voi olla oikein, että korkeat virkamiehet voivat päätöksillään jarruttaa uusiutuvan energian esiinmarssia. Jotkut heistä väittävät, että täydelliseen energiaomavaraisuuteen ei edes kannata pyrkiä, öljyn polttoa ei voida lopettaa, että ydinvoimaa, kivihiiltä ja turvetta tarvitaan edelleenkin Suomen energiapaletissa.

Virkamiehille tehtäköön selväksi, että uusia innovaatioita energia-alalla tehdään koko ajan lisää. Aurinkosähköstä tulee halvin tuotantotapa. Sähkön käyttö ei monen tutkimuksen mukaan enää kasva, vaan pikemminkin kesäaikana joudutaan myymään ydinvoimaloiden ylijäämäsähköä kannattamattomaan polkuhintaan. Sähkön kulutushuippuja varten tarvitaan toimivaa pohjoismaista siirtokapasiteettia, ja uusiutuvalla energialla, hakkeella ja pelletillä, toimivaa säätövoimaa. Biokaasu kävisi liikennepolttoaineeksi. Virkamiehet ja poliitikot, kuunnelkaa kansaa, lopettakaa dinosaurusten aikakauden energiapolitiikka!

Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, olkoon kaikkien palvelija. Politiikkoja ja virkamiehiä, kansan palvelijoita, ei todellakaan käy kateeksi, kun katsotaan tulevaisuutta ja siihen kohdistuvia haasteita. Vain neljäksi vuodeksi, vaalikaudeksi, eteenpäin katsominen on lopetettava ja varauduttava pitempiaikaisiin haasteisiin, ja siinä tarvitaan kaikkien suomalaisten, ja koko maailman asukkaiden tiivistä yhteistyötä.

Mutta Jeesuksen sana merkitsee käänteisesti myös sitä, että kristittyjen on opeteltava olemaan kunnon alamaisia. Lähtökohtaisesti on kunnioitettava kansan palvelijoita, ja luotettava heihin. Arvostelun lisäksi on opittava antamaan kannustavaa palautetta. Rohkeasti sanottuna: iloitkaa politiikoista ja virkamiehistä, jotka ovat suostuneet tuuliselle paikallensa, julkisen arvostelun kohteeksi. Vastuunkantajaksi kun kaikki eivät kerta kaikkiaan vaan pysty. Rukoilkaa heidän puolestaan, kannustakaa positiivisella palautteella kansan palvelijoita, kun he onnistuvat tehtävässään. Jos olette heidän kanssaan eri mieltä, niin olkaa, ja sanokaa se heille suoraan. Mutta pitäkää poissa törkeydet ja henkilökohtaisuuksiin menevät loukkaukset asiallisesta keskustelusta. Yhteisten asioiden hoitamisessa asioista saa kiistellä, ihmiset eivät saa loukata toisiaan.

Jeesus antaa esimerkin, siihen tosin kukaan meistä ei pysty. Vai pystyikö mennyt sukupolvi sittenkin, osittain? Jeesus antoi henkensä lunnaiksi kaikkien, koko maailman puolesta. Sotiemme sankarivainajat antoivat henkensä lunnaaksi Suomen ja suomalaisten puolesta. Onhan siinä vielä iso ero Jeesuksen tekoihin, mutta rinnastus on silti oikeutettu, ja syystä laskemme seppeleemme heidän haudoilleen kunnioituksemme ja kiitoksemme osoituksena.

Meiltä vuoden 2015 suomalaisilta, jotka juhlimme 98 vuotiasta Suomea, ei isänmaa ainakaan tällä hetkellä vaadi: antakaa henkenne. Mutta tätä se vaatii: antakaa elämänne!

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)