16.02.2018 | Jari Kainulainen

Houkutus

HOUKUTUS

 

Siinäpä kiusoitteleva nimi kahvilalle, joka kutsuu leivoksen ja kahvin ääreen pienelle tauolle. Nimi antaa ymmärtää, että suklaakakussa on jotenkin kielletyn hedelmän makua, jotakin syntistä, jotakin liiankin houkuttelevaa – niinpä taitaa ollakin näin paastonaikana.

HOUKUTUS

 

Siinäpä kiusoitteleva nimi kahvilalle, joka kutsuu leivoksen ja kahvin ääreen pienelle tauolle. Nimi antaa ymmärtää, että suklaakakussa on jotenkin kielletyn hedelmän makua, jotakin syntistä, jotakin liiankin houkuttelevaa – niinpä taitaa ollakin näin paastonaikana.

 

Aiheesta on tehty elokuvakin, Pieni Suklaapuoti. Siinä kondiittoriyrittäjä perustaa pienen suklaapuodin ranskalaiseen pikkukaupunkiin. Mikäpäs siinä, kaupunkilaiset ovat iloisia uudesta yrittäjästä – mutta ajoitus on kaupungin porvarillisten asukkaiden mielestä kerrassaan surkea, perustaa nyt suklaapuoti juuri nyt, kun paaston aika on alkamassa. Ja elokuvassa revitellään sitten pikkukaupungin uskovaisen pormestarin edustaman vanhoillisten ennakkoluulojen, sekä junan tuoman kondiittorin edustaman elämäniloisen uudistushengen välillä.

 

Elokuvasta ei tietenkään saa tehtyä mielenkiintoista ilman kärjekästä vastaakkainasettelua. Mutta ihan oikeesti, pitäisikö paastomme näkyä siinä, että jätetään kahvilaherkut syömättä? Pitäisikö moitiskella kahvilayrittäjää, joka yrittää tienata leipänsä paastonaikanakin?

 

Asioilla on tietenkin kaksi puolta. Ei yrittäjä voi tehdä muuta, kuin yrittää tehdä asiakkaansa tyytyväiseksi. Mutta voisiko asiakas vaatia kevyempiä vaihtoehtoja, joissa paaston idea on otettu huomioon? Voisiko laskiaispullien mussuttelun nyt kerta kaikkiaan jättää jo, kun laskiainen kerran oli ja meni jo? Mitä se tekee ihmiselle, jos vuodessa on sellaisia aikoja, jolloin herkuttelu jää vähemmälle, tai jää jopa kokonaan pois? Jos syödään ruisleipää ja juodaan vettä.

 

Jos kahvikuppiin kaataa liikaa kahvia, ja sitten vielä yrittää lisätä siihen maitoa, se menee kahvilautaselle, tai pahimmassa tapauksessa lattialle. Jos elämäänsä yrittää koko ajan haalia lisää ja lisää, ilman että tekee sydämessään tilaa siivoamalla ja karsimalla tarpeettomaksi jääneitä asioita, sydän läikkyy yli, eivätkä uudet ajatukset sinne kerta kaikkiaan mahdu. Mutta voisinko luopua, kenenkään pakottamatta, ihan vapaaehtoisesti jostakin, jotta jollekin vielä tärkeämmälle jäisi tilaa? Siinä on paaston idea. Meidän kilpailuyhteiskunnassamme se on ihan kummallinen ajatus, mutta juuri siksi niin kiehtova.

 

Kiusaaja tekee parhaansa, jotta lankeaisimme kiusaukseen, ettei mikään vaan muuttuisi. Jeesuskin kohtasi kiusaajan houkutukset – mutta hän voitti kiusaukset. "Sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa."

 

Jari Kainulainen

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)