21.10.2019 | Virpi Malvalehto

Virpin pohdintoja elämästä

Elämä on mielestäni koko elämän mittainen matka. Elämänmittainen matka taas on se aika syntymästä kuolemaan. Jokainen muovaa sen mieleisekseen kasvatuksen, vakaumuksen tai kokemusten mukaan. Maailman yleistä menoa joko seurataan, ollaan seuraamatta tai etsitään kultainen keskitie. Tuonpuoleisen elämän tai sen puuttumisen ajattelun määrää mielestäni myös kokemus. Enhän itsekään uskonut ennen tuonpuoleiseen, mutta nyt haluaisin uskoa ja ajatella, että siellä on jotain – huolista vapaata olemista niillekin, jotka täällä maanpäällisellä matkallaan elivät huolien ja ongelmien keskellä.

 

Ihmisen tehtävä on elää tässä ja nyt. Liika murehtiminen tulevasta ja tuonpuoleisesta vaan stressaa ja tuo lisää murheita. Mielestäni elämä on tuolta ylhäältä annettu meille elämistä varten ja siihen vedoten sanoisin myös, että elämän pitäisi olla meille jokaiselle elämisen arvoista. Eli tarkoitus olisi, että auttaisimme niitä, joille elämän arvokkuus on hankalaa tai mahdotonta toteuttaa. Oma mottoni elämästä on, että elä elämäsi niin, ettei kiikkustuolissa vanhana tarvitse miettiä/murehtia tekemättömiä ja kokemattomia asioita. Olen myös kysellyt läheisiltäkin ystäviltä, jotka miettivät asioita murehtimalla jo kahden vuoden päähän, että miksi sinä sitä mietit? Eikö voisi vaan nauttia hetkessä, tarttua hetkeen? Eikö liika järkeily tuota vaan turruttavan tunteen, pelon tulevista tunteista tai tuntemuksista ja laittaa hyväksymään asiat eikä tekemään itse elämänsä eteen mitään? 

Sanotaan, että kaikki on armoa. Kaikki on lainaa. Ehkä näin onkin, Taivaan portilla ei ole merkitystä minkä verran on omaisuutta. Siellä olemme kaikki samalla viivalla, lähtöasetelmissa uskoisin. Tässä suhteessa fransiskaaninen elämäntapa puoltaa siis itseään. Nykyinen elämäntyyli ja –tahti on luonut omat paineensa tuolle tyylille, mutta onneksi heitäkin vielä löytyy ja kaikki kunnia ja arvostus heille. Kaikki on armoa lause tuo mieleen, että viimeistään tuolla viimeisellä portilla kaikki jonnii joutava kauna on taakse jäänyttä ja ihminen armahtaa toinen toisensakin kaikesta. Pelastusta haetaan ehkä tekojen mukaan, mutta omatunto vaivaa ainakin alitajunnan tasolla, jos ei muuten. Hyvää pitäisi tehdä siksi, että se on oikein.

Välittäminen on mielestäni mm. kohteliaisuutta, empatiaa, katsetta/kosketusta, hymyä, auttamista ja läsnäoloa – sanoisin, että itsekkyyden vastakohta. Välittäessään ihminen joutuu antamaan paljon ja unohtaa monesti ajatella, että saa itse vähintään yhtä paljon, ellei enemmän. Itsekkyys on vallannut maailmaa, mutta toisaalta maailman mullistukset ovat saaneet aika monet miettimään alkua ja epäitsekkyyttä. Pyhä huolettomuus on tässä maailmassa ehkä vaikea hahmottaa ja elää. Siinä parhaiten onnistuvat tietämättään lapset, joille huoli huomisesta on vielä kaukana siintävä aika. Lapsi on huoleton huomisen murheista ja luottaa elämään ja itseensä sekä muihin ihmisiin.

Mitä tulee pyrkimykseen erottautua tai olla erottautumatta yleisestä maailman menosta, sanoisin näin. Jokainen määrää itse elämänsä joko uskonnon, yleisen elämänmenon tai kasvatuksen pohjalta. Sunnuntai on joillekin pyhempi kuin toisille. Tässä jokaisen pitäisi katsantokannastaan riippumatta antaa toisille tilaa toimia omalla laillaan ja kunnioittaen toisten valintoja.

Olen kerran saattanut nuoren tytön viimeiselle matkalleen laululla. Lauluni saattelemana hän lähti kirkosta arkussa veljensä, sokean isänsä ja isäpuolensa, kahden enonsa sekä parhaan ystävänsä kantamana. Tuo kovia kokenut nuoren elämä ja sen loppuminen pysäytti meidän kaikki hetkeksi ja sai meidät miettimään elämän rajallisuutta rujoudessaan ja sitä mahdollisuutta, että oikeasti on olemassa se tuonpuoleinen elämä. Tuo kaikki oli minulle rankkaa ja sitä hengellistä työtä, josta pääsääntöisin yritän pysytellä erillään. Kuitenkin kovasta kuoresta huolimatta kaikki oli minulle kovin pyhää ja voimia antavaa, rauhoittavaakin ja juuri tuollaiseksi haluaisin oman loppuni ajatella. Että maanpäälle jääville tulisi rauha ja hyvä tahto ja se saisi miettimään kaiken tämän elämän ja maailman hullunmyllyn keskellä, sitä mikä on oikeasti tärkeää ja tarpeellista.

Nautitaan elämästä kanssakulkijat. Kiitos, että olette juuri sellaisia kuin olette.

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)