05.05.2020 | Virpi Malvalehto

Äidille

"Kukkaset kauniit niityltä kannan, kauneimmat niistä äidille annan. Sinivuokot valkovuokot etsin sulle, rakas olet Äiti sinä aina mulle."

Muistan aina kuinka lapsena nousimme pikkusiskojen kanssa äitienpäivän aamuna aikaisin. Piti ehtiä koristelemaan kakku, keittämään kahvit, katsoa kaikkien kortit esille ja paketoida lahja, jos sellainen sattui olemaan. Vanhimpana lapsena opastin pienempiä ja joskus muistan jopa pikkuisen ärähtäneeni, jos kaikki ei mennyt niin kuin halusin. Siinä isä sitten vieressä torumaan, että nyt on äidin juhla päivä eikä kinastella. Niin me pienet lapset yöpaidoissa ja tukka pystyssä kuin pommin purkajalla, lähdimme kuljettamaan äitienpäivä kahveja ja kortteja äidille. Oman jännitysmomenttinsa astioiden kannalta, loi portaat yläkertaan. Siinä sitä sitten mentiin peräkanaa rappusia ja mietittiin itse kukin mielessä, kenen kortti on paras...eihän sitä myönnetty, mutta niin me mietimme.

Vuosi toisensa jälkeen äiti oli nukkuvinaan sängyssä vaikka varmasti oli herännyt meidän välillä vähän kova ääniseen kakunteko operaatioon. Kondiittoria meistä ei kenestäkään tullut, mutta kakku saatiin aina tehtyä ja tuhottua päivän aikana. Päivä oli pyhitetty äidille ja jokainen yritti parhaansa ollakseen äidin pikkuapulainen ja taisimme onnistua suhteellisen hyvin, koska äiti sanoi aina kaipaavansa niitä aikoja kun asuimme vielä kaikki kotona.

Nuo lapsuuden äitienpäivät palaavat nykyisinkin mieleen. Sen päivän touhut ja tunnelma on melkein käsin kosketeltavissa. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin äidin silmästä paistanut ehdoton rakkaus, meitä  pieniä kakun kantajia kohtaan. Se on ollut parasta mitä me lapset olemme voineet saada elämämme eväiksi ja se on se voima, mikä on kantanut vaikeuksienkin yli. Johtuneeko muistojen tulvinta siitä, ettei sitä äitiä enää fyysisesti ole läsnä ja kaipaan häntä toisinaan niin, että tekee kipeää. Elämä ja sen raadollisuus herättää siis muistot ja nyt kun itselläkin ikää enemmän kuin tarvihtis, sitä alkaa muistella kaikkea.

Itselleni ei omien lasten pienenä ollessa hyvin usein kahveja sänkyyn tullut, ainoastaan silloin kun oltiin äitienpäivänä mummin luona käymässä. Lahjat ja kortit olen silti aina saanut ja ne ovat tulleet lapsiltani sydämestä ja tulee vieläkin vaikka he ovat jo aikuisia ja asuvat poissa kotoa. Omat lapseni ovat paljon pidättyväisempiä kuin minä siskojeni kanssa aikoinaan ja äitienpäivä on päivä siinä missä muutkin päivät. He eivät juosseet pitkin päivää halailemassa tai kyselemässä mitä voisivat hyväkseni tehdä. En sitä koskaan heiltä edes vaatinut, olen ikikiitollinen kahdesta enemmän tai vähemmän omanlaatuisesta ja itsenäisestä sekä erityisestä pakkauksesta. He ovat molemmat omina ihtenään rikastuttaneet elämääni enemmän kuin pystyin aikoinaan edes uskomaan.

Nyt kun pyöritän ns. toista kierrosta lapsia ja minulla on kaksi hivenen räjähdysaltista ylivilkasta sisareni lasta kasvatettavani, niin hehän tulevat touhottamaan äitienpäivän aamuna, tukat tuhannen takussa ja pystyssä, viereeni kortteineen ja lahjoineen. Äitienpäivä on taas yhtä tohinaa ja sisarusten keskinäistä leikkimielistä "kilpailua". Kuorrutuksena kakun päällä iki-ihanat aikuiset lapseni ja kauniina koristeena kaiken yllä muisto rakkaimmasta, kauneimmasta ja parhaimmasta asiasta elämässämme...minun äidistä ja kaikkien neljän lapsen mummista.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja lämmin ajatus omalle äidilleni sinne taivaaseen! Sinä teit hyvin, jotta minäkin osaan tehdä hyvin! Kiitos!

"Kaikesta aina huolta sä kannat, lapsilles hoivan, turvan sä annat. Kauneimman nyt kiitoksen mä annan sulle, paras olet Äiti sinä aina mulle."

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)