Suru on kaipausta, kiitollisuutta, rakkautta ja toivoa
Kun olit mennyt, ei metsä ollut sama, ei niitty, ei tie, ei polku, jonka halki sinä olit kulkenut.
(Anna-Mari Kaskinen)
Kuoleman suru on hyvin kokonaisvaltainen, henkilökohtainen ja vahva kokemus. Sen vaikutukset surevan elämään, arkeen ja jokapäiväiseen toimintaan ovat moninaiset. Suru on samalla myös tervehdyttävä elämänvoima kuolemisen ja kuoleman yhteyksissä. Se sisältää tunteita, mielikuvia, muistoja, ajatuksia ja kaipausta. Ne auttavat työstämään kuoleman surua ja antamaan menetykselle merkityksiä. Näin kuolema voi sitoutua tämän hetken todellisuuteen.
Suru on sosiaalinen tunne. Ihmiselle on luontaista lohduttaa surevaa. Sureva tarvitsee rinnalle ihmisiä, jotka voivat auttaa ja tukea surun matkalla. Surunvalittelumme taustalla on ajatus lohdutuksesta ja läsnäolosta. Muistelemisella on keskeinen rooli surussa. Seurakuntien sururyhmissä muisteleminen on keskiössä ja kaikenlaisille surun tunteille on tilaa. Sururyhmässä yhdessä toisten surevien kanssa saadaan etsiä keinoja jaksaa arkea ja elämää eteenpäin.
Ajallaan syvin suru muuttuu kaipaukseksi ja sen rinnalle asettuu yhä vahvemmin toivo. Toivo syntyy luottamuksesta siihen, että elämä kantaa. Vaikka läheistä ei enää ole niin hänen muistonsa elää vahvasti kaikkien niiden tuttujen maisemien keskellä, joissa hän eli elämäänsä. Hänen muistonsa elää surevan sydämessä ikuisesti. Suru on myös kiitollisuutta, rakkauden voimaa ja jälleennäkemisen toivoa.
Kontiolahden seurakunnan sururyhmä alkaa keskiviikkona 11.11.2026.
Lisätietoja p. 050 3466858/diakoni Miia Muhonen
